Kati vasemmalla ja Liisa Juustila oikealla tutkimassa Kulttuurikattila-keittokirjaa

Mitä luin juuri äsken:

28.12.2008
Laaksonen, Junnila & Nirkko: Leivän tähden (SKS 1995).
Jos joku vielä joskus urputtaa siitä, että joku homma on raskasta tai ei jaksa tai osaa vain p-hommia tehtävikseen töissä (sellaistakin olen kuullut!), niin tästä lähtien annan kaikille lukutehtävän lukea vähintään yksi kuvaus tosi työelämästä. Leivän tähden -kirjassa suomalaiset kertovat, millaista heidän arkinen elämänsä työssä ja toimessa on ollut. Mukana on yhtä hyvin kertomus kätilöltä kuin kaivosmieheltä, lehtimyyjältä kuin kauppiaalta, kampaajalta kuin kunnanlääkäriltäkin. Kertomukset ovat sekä jännittäviä että pysähdyttäviä, joskus tuntuu että ovatko nämä ihmiset ehtineet töiltään elääkään? Mutta onhan siinä sivussa perustettu perhekin ja lapset aikaan saatu, talot rakennettu, velat otettu ja maksettu. Toki ei mukaan ole sattunut epäonnistuneita, luusereita, joita heitäkin on menneisiinkin polviin kuulunut.

25.12.2008
Hannu Väisänen: Toiset kengät (Otava 2007).
Kiitos ystävilleni Maralle ja Marjutille tästä kirjasta! Kirjan edeltäjää Vanikan paloja en ole lukenut, mutta tämä kirja houkuttelee kyllä siihenkin tarttumaan. Kuvataiteilijan kirjallinen teos lapsuudestaan antaa avartavan kokemuksen sellaisen ihmisen maailmaan, joka näkee kaiken kuvina ja väreinä. Itse olen niissä huonohko...

20.10.2008
En nyt kyllä voi väittää lukeneeni kokonaan, mutta aika tiuhaan on jo tullut lehteiltyä tuhtia tietopakettia Vantaan esihistoriasta (Sirpa Leskinen ja Petro Pesonen: Vantaan esihistoria, julkaisijana Vantaan kaupunki). Teos on jatkoa Vantaan historiatoimikunnan julkaisusarjaan Vantaan eri aikakausista. Kirjassa on upea ja monipuolinen kuvitus sekä lukijalle helposti aukeneva teksti. Yksityiskohtaisuudessaan teos päivittää taatusti aivan valtaosan kaikista muista tämäntyyppisistä kirjoista, onhan siinä liitteenä mm. lueteltu kaikki Vantaan kiinteät muinaisjäännökset.

Olin aikaisemmin todella kiinnostunut esihistoriasta, vaikka en mikään arkeologi olekaan. Kiinnostusta lisäsi työpaikkani Heurekan järjestämät arkeologiset kaivaukset 1990-luvulla. Kirjasta käy muuten ilmi, että Heurekan rahoittamat kaivaukset Jokiniemen Sandlidenin kivikautisella asuinpaikalla ovat ainoat Vantaalla tehdyt kaivaukset, jotka on tehty ilman niskaan hengittävää rakennusprojektia.

Nykyinen historiakiinnostukseni suuntautuu kuitenkin etenkin 1800-lukuun, jonka merkitys nykyajalle on helpommin hahmottuva. Esihistoriaan sisältyy niin paljon epävarmuustekijöitä, että sen tutkiminen ei oikein innosta minunlaistani faktoihin pitäytyvää pohdiskelijaa. Arkeologi joutuu selittämään monia asioita ilman parempaa tietoa, tähän ei minun mielikuvitukseni riitä!

29.9.2008
Arja Tiaisen Tää tojota ei lähe liikkeelle on runokirja, jonka aihe on kliseinen: nainen ja auto. Arja Tiainen kirjoittaa onnesta: "että elämä olisi kuin automainos, valkoiset purjeet, kultaiset veet. laiturilla juhlakansa. Hilpeä puheensorina, sininen drinkki." Lehdestä luin kehitysmaassa asuvan unelmista: saisi vuohen tai lehmän, pääsisi edes yksi lapsi kouluun. Jäin ajattelemaan, mikä on oman elämäni unelma?

9.9.2008
Luin Parnassosta Petri Tammisen haastattelun, en vain siksi että kaveri asuu Asikkalassa, isäni synnyinpitäjässä, mutta myös siksi, että kirjailija kiinnostaa. Hänessä on jotain tosi suomalaista, sanoisin jopa epätrendikästä, niin että se on jo trendikästä. Kuten esimerkiksi tuo kotona olemisen himo, eikös se ole meille ominaista? Minulle koti on paras paikka maailmassa ja kotona vielä oma keittiö, radio keittiön pöydällä, vieressä kodinhoitohuone täynnä puhdasta pyykkiä, joka odottaa selvittäjäänsä, ovi keittiön kuistille, josta pääsee ulos, näkymä kalliolle, jolla kasvaa mäntyjä, koira makaa kuistilla ja tarkkailee ääniä ja liikettä... Siinä se on, ihmisen maanpäällinen paratiisi (lainaus tunnetulta korsolaispoliitikolta, jonka parhaimpiin puoliin kuuluu kotiseuturakkaus).

Mielimusiikkiani:

Pidän oopperasta: Mozart, Puccini, Verdi, jne. Ylipäätään kaikesta dramaattisesta musiikista. Myös musiikista, jonka sanat puhuttelevat ja koskettavat, kuten Juice Leskinen. Työväenlauluista tietenkin, osaan niitä paljon, minkä toverit voivat todistaa.

Lempirunoni juuri nyt:

"Olipa kerran lokkilauma,
kaikkia yhdisti joka sauma.
Kaikki luonteeltaan samanlaisia,
ulkonäöltään vain hieman erilaisia,
mutta yksi oli outo vain,
ei sopinut joukkoon, mukaan lokkilain.
Yksinään se eleli,
huonosti kaloja saalisti,
mutta lentämisen taidon hallitsi,
taivaalla ilmoja vallitsi.
Se oli Joonatan-lokki,
ei kenties hyvä kokki,
mutta ilmojen valtias kyllä,
kun valtameren yllä se lentää yksinään."
Ilona T., 11 v.

Yöpöydällä:

Vesa Haapala: Vantaa. Moniulotteinen runoteos. Tapasin runoilijan Vantaa-seuran kevätkokouksessa ja hän teki vaikutuksen tietyllä tavalla, ehkä sillä intensiivisyydellään, jolla hän suhtautui aiheeseensa ja runon tekemiseen. Palaan asiaan analyysin kanssa!

Lukemaani:

Heikki Ylikangas: Nurmijärven rosvot.

Historioitsija on kirjoittanut hienon ja puhuttelevan kirjan, joka antaa ajattelemisen aihetta suhteessa tämän päivän syrjäytymiseen. Nurmijärven rosvot jäivät perinnöttä ja kun ei ollut työtä, piti ruokaa ja vaatetta hankkia kepulikonsteilla. Irrallisuus johti pikku hiljaa myös väkivallantekoihin, jotka johtivat karmiviinkin tekoihin. Onko 1800-luvun syrjäytyneistä kirjoitetulla kirjalla annettavaa jopa tämän päivän ongelmien kanssa kamppaileville?

6.4.2008 Kalle Päätalo: Kunnan jauhot
6.4.2008 Eila Pennanen: Pyhä Birgitta
1.1.2008 Ilmari Kianto: Punainen viiva

Punainen viiva tuli luettua joulun ja uuden vuoden välipäivinä. Ei jäänyt sijaa sille, etteikö tällaisissa tunnelmissa ja kohtaloissa olisi Suomessa elette vuosisadan alkupuolella. Välistä tuntuu, että lähes samanlaisissa kohtaloissa eletään nykyäänkin, vaikka olosuhteet eivät ehkä ihan samanlaisia enää ole, tuntemukset ovat kuitenkin samat.

Toisaalta, hämmennys kirjan lopettamisen jälkeen oli melkoinen. Mikä on Kiannon sanoma? Mitä hän haluaa kertoa meille? Elämähän korpitöllissä oikeasti romahti?

Sitten tämä Pyhä Birgitta, Eila Pennasen elämänkertateos Pyhästä Birgitasta. Taasen hämmennys: olin kuvitellu Pyhän Birgitan paljon järkevämmäksi, ehkä jotenkin maallisemmaksi. Hänestähän annetaan sellainen kuva, kuin hän olisi nykyaikaisen naisen edelläkävijä omine tahtoineen ja taloudellisine varoineen. Näinkin tietenkin voi olla, mutta mikäli Pennasen teoksen historialliseen todistusvoimaan on lainkaan uskominen, niin kylläpähän Birgit Birgersdottir oli kyllä melko lailla omituinen nainen. HÄn oli syvästi uskovainen, kuvitteli, että Kristus puhui hänen kauttaan. Birgitta kidutti itseään ja ympäristöään oman uskonsa tähden. Sanoin töissäkin työtovereille, että olipahan kauhea nainen!

Kalle Päätalo: Kunnan jauhot. Tämän kirjan luin, koska lupasin lukea. Eräs nainen, jonka kanssa kerran juttelin Tikkuraitilla, suositteli tätä kirjaa ja lupasin lukea. Kirja löytyi anopin kirjahyllystä, appiukko oli ahkera Päätalon lukija. Kirja oli historiaa elävimmillään, täynnä tietoa minunkaltaiselleni perinnefriikille: nyt tiedän, mitä tekee vonkamies tai millainen on oikeastaan kuningasjätkä. Kyllä pidinkin, erityisesti koskettaa tietenkin Kallen suhde vanhempiinsa ja masennukseen sairastuneeseen isäänsä. Ei sairas ole terveen veroinen, todistaa kirja.

24.12.2007 Rimpisuon usvapatsas

Kyllä minä olen muutamia kirjoja lukenut tässä puolen vuoden aikana, mutta ei niistä ole tullut kirjoitettua. Nyt kuitenkin on joulu ja vähän enemmän aikaa kuin yleensä, joten kerronpa, että luin samalta istumalta joululahjaksi saamani Rimpisuon usvapatsas -kirjan, jota erityisesti suositellaan seikkailunhaluisille pojille! A.E. Engmanin seikkailukertomus Pohjan periltä ilmestyi 1915. Siitä oli kerran valtakunnan päälehdessä alakertakolumni, minkä jälkeen olen yrittänyt saada kirjaa käsiini. Nyt SKS on ottanut siitä uusintapainoksen ja hyvä niin, sainpahan minäkin kirjan käsiini.

25.5.2007 Maria Antoinetten elämäkerta.

Olipas mielenkiintoista luettavaa, ei ehkä suurta romaanitaidetta mutta ilmeisesti kuitenkin tarkka kuvaus Ranskan viimeisen kuningattaren elämästä ja kuolemasta.

1.11.2006 Kirkon ja kruunun välissä - Suomalaiset ja keskiaika. Mika Kallioinen, Edita 2001.

Keskiajan elämä ei voi pelkkää vallanpitäjien historiaa vaan myös tavallisen ihmisen arkea. Mitä tiedämme siitä? Millaista oli arki, millaista juhla? Millainen oli yksilön suhde yhteisöönsä, mikä yhteisö oli tuolloin? Mitä kirkko merkitsi kansalle? Kaikkia näitä kysymyksiä tämä kirja valottaa melko mielenkiintoisesti, tosin esimerkkien avulla asia ehkä vähän paremmin aukenisi. Pieneen, oppikirjamaiseen teokseen ei tosin ole paljoa kalliita painokuvia ja -tekniikoita mahdutettu. Sääli.

28.8.2006 Kunnes siipi murtuu. Jussi Björlingin taru. Yrsa Stenius, 2003.

Innostuin taas Jussi Björlingistä, kun kävin Borlängessä, Björlingin syntymäkaupungissa Ruotsissa. Siellä on viehättävä Jussi Björling -museo, jossa vietin pitkät ajat katsellen Jussia videoilta ja kuuntelemassa hänen kuolemattoman kaunista ääntään. Itsekin laulua vähän opiskelleena tiedän, miten vaikeata on kaunis laulu. Kirja sinällään oli kuitenkin hienoinen pettymys: on kai melko vaikeata luoda syvälleluotaava kuva ihmisestä, jonka syvyyksiin pääsemiseen ei ole enää mahdollisuutta. Jälkipolvien kertomat ja sanomalehtileikkeet kun eivät mielestäni oikein avaa sitä, mitä taiteilijan päässä liikkuu ja miksi hän tarttuu pulloon. Arvosana 7.

15.8. Kulttuurikattila. Hakunilan alueen monikulttuurinen keittokirja, toimittanut Liisa Juustila, 2006

Tämä kirja on yhtä monipuolinen ja värikäs kuin on Hakunilan alueen väestökin! Liisa on tehnyt todella hyvää ja uraauurtavaa työtä kootessaan eri maahanmuuttajien reseptejä. Mikä on myös upeaa, reseptejä ei ole yritetty väkisin pusertaa johonkin tiettyyn muottiin, vaan kaikki ovat vähän erilaisia, kuten luovuttajansakin. Loistava lahjakirja, kysellä voi UrbanII-toimistosta Hakunilasta.

1.8.2006 Suomalaisten keskiaika - myytit ja todellisuus. Risto Kari, 2004.

Ajattelin saavani tästä kirjasta tietoa siitä, miten ihmiset elivät keskiajalla, mutta kirja keskittyikin vallanpitäjiin ja heidän kohtaloihinsa. Hyvä tietokirjana, mutta ei mielikuvituksen herättäjänä.

12.7.2006 Alastalon salissa. Volter Kilpi.

Luin tätä ensin puoli vuotta kotona ja sitten loput 2/3 lomareissulla, jolloin oli aikaa. Ei ihme, että kirja on valittu suomalaisen kirjallisuuden helmeksi (vaikka arvioitten mukaan edes kaikki kriitikot eivät ole kirjaa lukeneet). Lukekaa, niin tiedätte, mitä arvostaa!

12.5.2006 Tikkurilan työväenyhdistyksen historia. Työväestön ja kotiseudun puolesta. Erkki Vasara, 2000.

Tässä kirjassa minua kiinnostivat erityisesti  yhtenäisen työväenliikkeen alkutaival ja Tikkurilan työväentaloon liittyvät asiat. Pääsin muuten ensimmäisen kerran tutustumaan demareitten Tiksokellariin, joka on vanhan työväentalon paikalle rakennetun liikekiinteisön kellarikerroksessa.

13.4.2006 Kuudes Harry Potter

Pidin tästä enemmän kuin viidennestä, mutta silti tarina ei enää säväyttänyt kuten ensimmäisten osien kohdalla. Harmi.

21.3.2006
Tuli tyttö luota armahansa - J.L.Runebergin nuoruudenrakkaudet. Aarre Kantola, 1983.

"Jo joutsen joella uipi, sotka soutavi selällä, leivonen tasalla taivon, kuovi soilla soittelevi."

Hankin tämän kirjan hiljattain Hakunilan kirjaston poistomyynnistä, josta olen usein tehnyt löytöjä. Kantola kuvaa Runebergin ajatusmaailmaa ja Suomenmaan ihanuutta suorastaan hellyttävällä tavalla. Lukija voi aistia kesän kauneuden Saarijärvellä kuin itse olisi paikalla. Kokonaan toinen asia on se, miten pitäisi suhtautua Runebergin lukuisiin rakkauksiin?

Työn alla ovat:

Tuntematon Snellman. Kyösti Skyttä ja Päivi Skyttä. Kirjayhtymä 1981.

Riimiriiviöt 2005-2006. Vantaan sanataidekouluyhdistys ry.

Työn ja tasa-arvon puolesta - Korson työväenyhdistys 1906-2006. Aarno H. Tahvanainen, 2006.

Puutarhataiteen helmiä - kuuluisia keskieurooppalaisia puutarhoja. Eeva Ruoff, Tammi 2005