Olin tänään Toimihenkilöunionissa sopimusalojen neuvottelukuntien yhteisessä kokouksessa, jossa aloiteltiin valmistautumista seuraavalle neuvottelukierrokselle. Päivän shown varasti kuitenkin lama-niminen mörkö, joka ei ole enää mikään satuhahmo vaan totista totta ihmisten arjessa. Vientiteollisuus on romahtanut, työttömyysuhka on valtava ja lomautukset tosiasia ja valtion paljon melskatusta elvytyspaketista ei puutu kuin ainakin yksi nolla perästä.
Tässä tilanteessa saattaa tuntua siltä, että mitäs ihmeen neuvottelutavoitteita toimihenkilöillä voisi olla? Paljonkin. Ei työn tekijöiden etujen turvaaminen siitä miksikään muutu, että ahneus on melkein kaatanut koko järjestelmän. Erityisesti puheenjohtaja Antti Rinne nosti esiin tänään työsuhdeturvan, jossa Suomi on eurooppalaisen mittapuun mukaan ihan häntäpäässä. Työpaikkoja häviää Suomesta, kun irtisanominen on täällä niin paljon halvempaa ja helpompaa kuin monessa muussa paikassa. Suomi kun aina pyrkii saattamaan omat olonsa vastaamaan Keski-Euroopan oloja, niin voisimme tässäkin olla samalla viivalla muitten länsimaitten kanssa. Eikö ole hyvä ehdotus?
