Vantaan valtuusto lähti sekä Helsinki-Vantaa-liitosselvitykseen että seutuselvitykseen äänin 37-30. Vasemmistoliiton ryhmän enemmistö kannatti lämpimästi seutuselvitystä, onhan meillä aiheesta yksimielinen valtuustoaloitekin tammikuulta 2009, mutta ei nähnyt sen rinnalla tehtävän Helsingin ja Vantaan liitosselvitystä tarpeellisena. Ryhmän puheenjohtajana korostin puheessani kahden selvityksen tarpeettomuutta etenkin tiukan taloudenhoidon näkökulmasta: kun toimialoilla etsitään vielä tälle vuodelle säästöjä tuhannen euron tarkkuudella, on osa valtuutetuista valmis heittämään satoja tuhansia euroja (varovainen arvio kunnollisen liitosselvityksen kustannuksista) seudun kokonaisvaltaista kehittämistä hankaloittavan liitosselvityksen tekemiseen.
Liitoshalut Helsingin kanssa pitäisi panna nyt selvään raamiin. Vantaa on tähän asti ollut pääkaupunkiseudun punaisin kunta. Tätä valta-asemaa havittelee nyt Helsingin porvarit ja ovat luonnollisesti saaneet mukaansa puistopuolueensa Vihreät. Vihreät edustavat Vantaalla nuorta sukupolvea, jolla ei ole tuntumaa Vantaan historiaan eikä kaupungin kehitykseen sen koommin kuin kehitystä ohjanneisiin poliittisiin ratkaisuihinkaan. Tietoa ei myös ole Vantaan määrätietoisesta yhteistyöpolitiikasta seudullisesti ja kaupungin sisällä. Tällöin ei juuri ole perspektiiviä arvioida myöskään Helsingin ja Vantaan liitosta muusta kuin ehkä itsekkäästä hetimullekaikkitänne-perspektiivistä.
RKP:n kaksi valtuutettua oli myös saatu kääntymään liitosselvityksen puolelle, ilmeisesti vastoin oman kunnallisjärjestönsä kantaa. Liekö asialla jotain tekemistä Västersundomin koulun lakkauttamisuhan salamannopealla poistumisella listoilta?
Jotain hyvääkin päätöksessä oli: nyt päästään selvittämään, lähteekö seutuselvitys käyntiin vai ei. Siihen se sitten taisi jäädäkin.
