Muutama hesalainen valtuutettu yllätettiin siitä, että eivät olleet vielä käyttäneet yhtään puheenvuoroa kuluneen vuoden kokouksissa. Ehtimisestä ei ollut kysymys: yhden mielestä puheareenat ovat ihan muualla, kaksi ei ollut ehtinyt lastenteoltaan ja neljäs puhui mieluiten kavereitten kanssa kabinetissa, vaikka oli kuulemma puhunut aiemmin myös julkisesti.
Vantaan kaupunginvaltuustoa ei voi liiasta puheliaisuudesta syyttää. Kuluva kausi on kolmas, jota seuraan täysipainoisesti ja toinen varsinaisena valtuutettuna. Olen laskujeni mukaan löytänyt jopa valtuutettuja, jotka ovat onnistuneet selviytymään kokonaisen valtuustokauden sanomatta sanaakaan.
Mikä on valtuustossa pidetyn puheenvuoron merkitys? Kovin moni on sitä mieltä, että varsinainen vaikuttaminen tapahtuu kuitenkin kabineteissa, jossa varsinaiset vallanpitäjät kokoontuvat. Ei siis kannata puhua.
Puhuminen on kuitenkin niitä harvoja toimia, joita valtuustossa yleensä voi tehdä. Äänestäminen on tietenkin myös mahdollista, mutta vain, jos on jotain, mistä äänestää, eli joku vaihtoehto. Ja vaihtoehtoja ei synny, ellei joku esitä niitä. Eli käyttää puheenvuoron.
Vanha viisaus sanoo, että kaikesta jää jälki, myös puheista ja puhumattomuudesta. Valtuustossa vaikeneminen ei välttämättä ole kultaa. Kyllä valtuustopuheita kuunnellaan, ainakin itse teen niin. Eri ryhmien edustajien puheenvuorothan ovat suoranaisesti kultaa, kun haluaa saada selville jotain siitä, mitä eri ryhmissä oikeasti mietitään.
Puhumattomuus valtuustokauden alussa voi kostautua. Kuuntelin tässä taannoin radio-ohjelmaa Veikko Vennamosta, joka johti puolueensa huikeaan 18 edustajan vaalivoittoon 1970 eduskuntavaaleissa. Vennamo opetti uusia kansanedustajia: neitsytpuhe piti pitää kahden kuukauden sisällä valinnasta. Jos näin ei tee, kynnys puhua ylipäätään nousee, mitä pidemmälle ura etenee. Näin olen ainakin itseni kohdalla kokenut: jos en jostain asiasta ole ajoissa suutani avannut, on hyvin vaikeaa ryhtyä puhumaan asiasta myöhemmin, saati koskaan.
Joten kannustan kaikkia niitä, jotka saavat uuden tehtävän: avatkaa suunne! Kysykää, kommentoikaa, haukkukaa, kehukaa, ehdottakaa, ihan mitä vain. Uskokaa siihen, että teidän viestinne on tärkeä - niin kuin se onkin!
